Esine, joka on nähnyt aikaa, kulunut käytössä, on perinteinen tai kierrätetty. Eli sellainen, jolla on tarina. Pidän monista tällaisista esineistä, mutta erityisesti pidän vanhoista kauniista astioista. Varsinkin sellaisista, jotka ovat selvästi olleet mieluisia ja niitä on käytetty paljon. Omistan useita erilaisia ja täysin erityylisiä parittomia astioita. Juhlien kaunein kattaus syntyy mielestäni silloin, kun siihen yhdistää varsinaisen kattausastiaston lisäksi muutamia erillisiä ja reilusti vanhoja astioita, esim. sokerikon tai tarjoilulautasen. Monista vanhoista kahvikalustoista on myös saattanut aikojen saatossa muut rikkoutua, mutta asetit ovat vähäisemmän käytön vuoksi säilyneet vielä ehjinä. Näitä lisäämällä saat varmasti aikaan mukavaa keskustelua pöydän ympärillä.
Juhla-astiat, joista kultaus on osittain haalistunut, ovat monesti kauneimpia. Tämäkin lautanen yhdistettynä paljon käytettyyn ja pestyyn pellavaliinaan, muodostaa täydellisen parin. Kuinkahan monta kakkupalaa tältäkin asetilta on aikojen saatossa nautittu?
Käsityöt ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Suurin syy siihen on varmaankin se, että meidän suvussa on aina tehty niitä paljon. Käytössä kuluneet ohjekirjat kertovat innostuksesta, kuten tämä pitsikirja. Kiitos Sylvi! Odotan innolla aikaa, kun perinteinen ohuella langalla ja pienellä koukulla tehty pitsinvirkkaus nousisi taas suosioon. Nyt on pitkään ollut muotia mahdollisimman paksusta langasta ja isolla koukulla tai puikoilla tehdyt käsityöt. Kiireiselle nykyihmiselle olisi terapeuttista keskittyä pitkäjännitteiseen ja tarkkaan työhön. Kaiken ei tarvitse valmistua parissa illassa.
Ryijyt ovat tulleet nuoremmillekin sisustajille tutuiksi. Sisustuslehdissä näkee usein, että perinteinen ryijy on laitettu lattialle matoksi. Sitä en kuitenkaan suosittele. Alkuperäiset ryijyt on tehty seinätekstiileiksi, joten pohja ja nukka eivät kestä kulutusta ja lisäksi ryijy on niin arvokas käsityö, että mielestäni se on ansainnut alkuperäisen paikkansa seinällä. Ryijy edistyy todella hitaasti ja voi vain kuvitella ryijyntekijää; siinä on ehtinyt mietiskellä kaikenlaista.
Perinteiset viherkasvit ovat myös minun juttuni. Tuntuu mukavalta kasvattaa samoja kasveja kuin äitini ja mummuni. Myös puutarhassa vanhat ja omiin ilmasto-oloihimme sopeutuneet puut ja perennat selviävät hyvin ja vähäiselläkin hoidolla. Perinteiset kasvimme eivät ole niitä kaikkein näyttävimpiä, värikkäimpiä tai suurikukkaisimpia, mutta mielestäni juuri siksi ne sopivatkin hienosti meidän suomalaisten luonteeseen.
Suvussa kulkeneet korut ovat koruista arvokkaimpia. Ei useinkaan rahallisesti, mutta tunnetasolla. On hienoa kantaa sellaista korua, joka on aikaisemmin kuulunut jollekin muulle suvun jäsenelle. Olla osana ketjua.
Tämän kauniin kassin ostin messuilta. On se vaan tosi hienoa, kun keksitään muuten roskiin menevälle materiaalille uusi elämä. Tämä kassi myös kestää käytössä. Lisäksi se sopii täydellisesti tällaiselle, joka rakastaa kahvia!
Luonnosta löytyy vielä paljon talven harmaannuttamia risuja, käpyjä, heiniä ja lehtiä. Tarjolla on paljon hyvää materiaalia erilaisiin askarteluihin. Tämä on lahja ystävältä. Kun yhdistät näitä erilaisiin vihreisiin tai kauniisiin kukkasiin, saat aikaan hienon kontrastin. Näitä kannattaa kerätä maasta jo alkusyksyn ja talven koristeita ajatellen valmiiksi. Aina ei tarvitse tehdä kokonaan itse, vaan voi ostaa valmiita pohjia, joihin lisää mieluisia yksityiskohtia. Muista, että syksyn väri metsässä on ruskea, mutta näin keväällä se on tällainen kelonharmaa.
Kevät etenee niin vauhdilla, että nyt kannattaa nauttia jokaisesta hetkestä. Vihreys vielä viipyilee, mutta punakylki- ja mustarastaiden, peippojen ja muiden etelästä palanneiden lintujen laulua on metsät ja puistot täynnä. Iltakonsertti soi kuulaana vielä myöhään ja jo aamuhämärässä se alkaa taas alusta. Ihana vuodenaika!
Iloisin terveisin
/Tarja
ROVES-design 