Meistä suurimmalla osalla alkaa olla näin lokakuussa puutarhatyöt taas hyvällä mallilla. Tänäkin kesänä olemme kokeneet kasvien parissa niin suurta onnistumisen iloa ja positiivisia yllätyksiä kuin myös joitain pettymyksiä. Tämähän on aivan normaalia. Jos kuitenkin vuosi toisensa jälkeen tuntuu, että ilonpilkahduksia on vähemmän kuin harmistuksia, niin on aika tehdä uudistuksia kasvivalikoimaan. Puutarhaharrastusta ei kannata ainakaan aloittaa pitkälle jalostetuista ja vaativista lajikkeista, vaikka ne ovatkin yleensä houkuttelevampia. Viisainta on valita helposti menestyviä ja meillä jo pitkään kasvatettuja kasveja ja lisätä vähitellen näitä herkempiä erikoisuuksia. Kun tietää jo ostaessaan ottavansa pienen riskin, niin silloin ei harmitakaan niin paljon jos kasvi menehtyy tai vaan muuten näyttää surkealta. Keskityn tässä ensin helppoihin perennoihin ja jatketaan ensi kerralla puista ja pensaista.
Punakärsämö on helppo kuin mikä ja jatkaa kukintaansa punaisen eri sävyissä kesäkuusta myöhäiseen syksyyn. Innostuessaan se saattaa levittäytyä sinne tänne, mutta ylimääräiset taimet on helppo poistaa vetäisemällä. Perennatarhaa ei paljoa kannata lannoittaa, sillä se saa helposti vähällä pärjäävät kasvit villiintymään liikaa ja varsinainen kukintakin vähenee. Kalkituksesta kannattaa kuitenkin huolehtia, jos maa on kovin hapanta.
Peurankello kuuluu muinaistulokkaisiin ja on kulkeutunut meille ihmisten toiminnan myötä jo ennen 1600-luvun alkupuolta. Eli aikaa meidän oloihimme sopeutumiseen on ollut runsaasti. Jos siementaimet haittaavat voi kukkaversot poistaa kukinnan jälkeen. Pörriäiset pitävät tästä erityisen paljon.
Akileijojen kukat ovat kuin taideteoksia. Erilaiset jaloakileijat kukkivat aikaisin, pitkään ja runsaasti. Lisäksi ne selviävät vuosikausia lähes ilman hoitoa eli eipä sitä perennalta juuri enempää voisi toivoa. Ne kylväytyvät helposti, mutta sen voi halutessaan estää poistamalla kuihtuneet kukkavarret ennen siementen varisemista.
Kurjenpolvien olemus on ihanan luonnonmukainen ja runsaasta lajikkeiden kirjosta löytyy varmasti kaikkiin olosuhteisiin sopiva, jopa paahteiseen paikkaan täydellinen verikurjenpolvi. Sen muunnos neidonkurjenpolvi pitää enemmän aurinkoisesta tai puolivarjoisesta kasvupaikasta. Tämä herkkä kaunotar jatkaa vähitellen hiipuvaa kukintaansa aina syys-lokakuuhun saakka.
Jalopähkämö on myös yksi parhaista uudempiin perinnekasveihin luettava perenna. Kukinta-aika on pitkä, kukat isot ja hyvin sadetta sietävät. Maltillinen leviäminen ei haittaa muuta kasvillisuutta.
Palavarakkaus on taas mainittava helppohoitoisuutensa vuoksi. Tämä yksi kaikkein suosituimmista perennoista antaa istutukseen todella näyttävää tulipunaista väriä ja uljasta korkeutta.
Kevätvuohenjuuri aloittaa runsaan ja todella pitkään kestävän kukintansa aikaisin toukokuussa. Kevään ensimmäiset kukkijat antavat paljon iloa pitkän talven jälkeen. Tämä iloisen keltainen kukinto on todellinen lähtölaukaus uuteen kasvukauteen. Vieressä kurkisteleva mirrinminttu on myös mitä mainioin. Kun sen leikkaa ensimmäisen kukinnan jälkeen, niin seuraava alkaa jonkin ajan kuluttua.
Matalat maksaruohot ovat komeita maanpeittäjiä ja niitä on helppo lisätä sinne tänne kattamaan maanpinta rikkaruohoilta. Kaukasianmaksaruohon kukkavarret nousevat korkeammalle ja kaunis kukinta tulee hyvin huomatuksi.
Nämä kaikki perennat viihtyvät hyvin ilmavassa, vettäläpäisevässä kasvualustassa vähän maasta kohollaan olevassa penkissä, jossa talvimärkyys ei niitä haittaa. Kukinta on runsainta melko aurinkoisessa paikassa, ei kuitenkaan paahteessa. Puolivarjo käy myös hyvin.
Kun tarhurin puutarhatyöt alkavat olla tältä kaudelta paketissa, on aika taas keskittyä kukkasidonnan ja asiakkaiden puutarhasuunnitelmien pariin.
Hei seuraavaan kertaan!
/Tarja
ROVES-design 