Aika pian on taas uuden kasvukauden alku ja jos aikomuksissasi on uudistaa vanhaa tai rakentaa kokonaan uutta puutarhaa, niin kerron tässä muutamia esimerkkejä pensaista ja puista, joiden kanssa yhteistyö yleensä sujuu mutkattomasti.
Syreenin kukinta-aika on meistä monelle yksi kesän kohokohdista. Kookkaat syreenipensaat kannattaa istuttaa ainoastaan isoille tonteille, joissa ne saavat kasvaa vapaasti aidanteena ja kukkia runsaina. Vanhoja pensaita uudistetaan leikkaamalla pelkästään paksuimpia oksia poikki tyvestä saakka, jolloin ne lähtevät versomaan uusia. Pienemmille pihoille valitsisin vaikkapa rungollisen ja valkokukkaisen ‘Holger’-isabellansyreenin.
Värikkyyttä koko kesäksi saa erilaisista heisiangervolajikkeista. Vihreälehtinen lännenheisiangervo on nopeakasvuinen peruslaji, joka sopii mainiosti aidanteeksi. Siitä on jalostettu runsaasti erisävyisiä ja -kokoisia lajikkeita limenvihreistä erilaisiin punaisen sävyihin ja mukana on muutama myös todella tummalehtinen. Näistä saa helposti istutuksiin kontrastia ja katseenvangitsijoita. Kukinta on melko vaatimaton, mutta se onkin tässä tapauksessa toisarvoinen asia.
Jasmikkeita on meillä kasvatettu jo 1800-luvun lopulta lähtien ja niitä ei voi olla huomaamatta pihoissa ja puutarhoissa kukinta-aikaan eli kesä-heinäkuun taitteessa. Jasmikkeet ovat pääosin kookkaita pensaita, mutta pikkujasmike mahtuu myös pikkupihaan ja se on kiva perennaistutuksiin yhdistettynä. Sen kukinta tuoksuu valloittavasti ahomansikalle.
Omilla juurillaan kasvavat pensasruusut eivät tarvitse edes erityistä talvisuojausta ja ne kukoistavat vuosikymmeniä paikallaan. Kukkiessaan ne levittävät laajasti ympärilleen ihanaa tuoksua ja mitä vähemmän jalostettu lajike, sitä tuoksuvampi on kukinto. Tontin rajalle sommittelisin vanhan klassikon tapaan ruusuaidanteen. Yhdistelemällä erilaisia pensasruusuja, voi saada todella pitkään kukkivan aidanteen ohikulkijoiden ihasteltavaksi ja tuoksuteltavaksi.
Pensaskanukat ovat pääosin isoja pensaita, joiden värikkäät oksat tulevat parhaiten oikeuksiinsa talvella. Versot voivat olla ruskeanpunaiset, kirkkaanpunaiset tai keltaiset. Myös lehdistön sävy vaihtelee lajikkeesta riippuen. Kanukat viihtyvät vähän kosteammassa kasvualustassa.
Näitä luottopensaita on toki vielä paljon muitakin, kuten pensasangervot, aroniat ja taikinamarjat, vain muutamia vielä mainitakseni.
Matalat peittopensaat ovat tärkeä osa puutarhan helppohoitoisuutta ja lisäksi ne tuovat luonnollista kerroksellisuutta korkeampiin istutusryhmiin. Lamoherukka on yksi kestävimmistä, helppohoitoisimmista ja nopeakasvuisimmista maanpeittäjistä. Lehdet puhkeavat todella aikaisin, usein jo huhtikuulla, ja hehkuvan punainen syysväritys on huikaiseva.
Muita hyvin käyttökelpoisia matalia peittopensaita ovat seppelvarvut ja erilaiset vuohenkuusamat. Kosteammalle istutuspaikalle sopii myös peitto- ja paljakkapaju, joilla saa nopeasti maanpinnan peittoon.
Kotipihlajat kuuluvat yksiin kestävimpiin ja kauneimpiin pihapuihin. Siitä jalostetut riippa- ja pylväspihlajat tarjoavat jokaiseen puutarhaan sopivan muodon erilaisiin istutuksiin. Harvalla puulla on niin monta sen koristearvoa lisäävää ominaisuutta yhden kasvukauden aikana kuin pihlajilla. Niin kukinta, marjat kuin ruskavärikin kuljettavat kesää kohti syksyä. Pihlajissa on lisäksi paljon lajikkeita, joissa toisena jalostuksen osapuolena on kotipihlaja, mutta toinen on joku herkempi lajike.
Mongolian- ja saarnivaahtera, hapsuharmaa- ja pilaritervaleppä sekä tuohituomi ovat ainakin pihaan istuttamisen arvoisia. Puiden menestymiseen vaikuttaa kovin moni asia, mutta yksi tärkeimmistä on, ettei istuta niitä liian syvään. Siinä kannattaa olla tarkkana.
Nautitaan tästä kevättalvesta!
/Tarja
ROVES-design 